Tervehdys ystävä, joka luet vuodatuksiani!
Mammani päätti tänään perustaa blogin, jossa päiväkirjanomaisesti kirjoittelen tai siis mammani kirjoittelee elämästäni kuvien kera. En osaa itse kirjoittaa, puhua ihmisten kieltä enkä valokuvata, koska olen koira, heh ;) mutta onneksi mamma osaa tulkita minua. 

Ajatus syttyi tämän metsän keskellä sijaitsevan järven rannalla, jossa mamma päätti ottaa kuvia tätä blogia varten.
Olimme siis viettämässä mamman sisaren vaunulla venetsialaisviikonloppua, mukana oli tietysti oma siskoni Lyyli. Tuosta "oma siskoni" tuli mieleen Astrid Lindgrenin ihana satukirja "Kultasiskoni", jossa mm. seikkailee kaksi mustaa puudelia. Ihana myös elokuvaversiona. Elokuvan nimi on "Oma siskoni". 

Lyyli kuuli tämän sadun koirien satutunnilla, josta voi lukea lisää PuudeliPoppoon osoitteesta:  http://riihenvillit.blogspot.fi/2009/04/blog-post.html

Automatka vaunulle kestää kaksi tuntia. Matka sujui joutuisasti. Makasin rauhallisesti auton etupenkillä ja välillä katselin maisemia.



Paluumatkalla muistelin mukavaa retkeämme, tunnelmallista elokuun iltaa ja kauniita maisemia:


Olen muuten kolmen vanha ja Lyyli on jo 7 ja yövyimme tällä reissulla ensimmäistä kertaa elämässä teltassa. Yö meni kohtalaisen hyvin, mutta viiden aikaan aamulla minulla oli niiiiiin kylmä, että tärisin, mutta onneksi mamma kaappasi meidät peittojensa alle lämmittelemään ja aurinko antoi myös aamulla lisälämpöä.

Toivottavasti kiinnostuit elämästäni ja jäät sitä seurailemaan. Nähdään taas! T. Doris



Ps. Nyt kyllä väsyttäääääääää